Kaivosluvat, kaivosjätteet ja investoinnit kaivoksiin

Marjatta Näätänen 3/2013

Miksi on niin kiire saada lisää kaivoksia?

Talvivaara on noussut näyttävästi uutisiin Suomen suurimpana ympäristökatastrofina. Sekä Vuoksen että Oulujoen vesistöt ovat yhteydessä Talvivaaraan. Kansalaisaktiivisuuden kasvaessa herättää hämmennystä, että vaikka Talvivaaran ongelmien ratkaisusta ei ole mitään näyttöä, Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) pääjohtaja Elias Ekdahl moittii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesia hitaudesta uusien lupahakemusten käsittelyssä. Ekdahlin mielestä luvan hakeminen uudelle kaivokselle kestää liian kauan, 2–2,5 vuotta. GTK on työ- ja elinkeinoministeriön osa, jonka tehtävä on arvioida maan mineraalivaroja ja seurata niiden kestävää käyttöä, siis GTK:n tulisi olla puolueeton asiantuntijavirasto eikä kaivosyhtiöiden konsultti.

Uusi ja vanha kaivoslaki

Miksi Ekdahl ei kertonut syytä kaivosvarausten ja valtausten anomusruuhkaan? Uutta kaivoslakia valmisteltiin kaksi vaalikautta ministeri Pekkarisen johdolla. Tänä aikana ulkomaiset etsintäyhtiöt tekivät satoja hakemuksia saadakseen niille vanhan lain mukaisen käsittelyn. Uudessa kaivoslaissa nimenomaan sanotaan, että vanhat hakemukset käsitellään vanhan lain mukaan ja että vanhat valtaukset ovat voimassa. Tämä koskee myös uraania. Suomi ei myöskään ole huomioinut lainsäädännössään EU:n kaivosjätedirektiiviä. Nytkö on kiire perustaa uusia kaivoksia? Miksi virkamiehemme kiirehtivät niitä?

Miljardi-investoinnit?

Suomeen saatavat miljardi-investoinnit kaipaisivat lisäselvityksiä. Veronmaksajat tarjoavat tarvittavat kulkuväylät ja rautatiet. Miljardit ilmeisesti kuluisivat kaivoksen tuotantolinjoihin ja ennemmin tai myöhemmin vuotaviin saostusaltaisiin. Parin- kymmenen vuoden kuluttua, kun myytäväksi kelpaava aines on viety muihin maihin ja paikallinen maaperä sekä vedet saastutettu, jää miljardi-investoinneista pahimmassa tapauksessa radioaktiivinen ongelmajäte, jota on käsiteltävä ydinenergialain mukaan. Ylikansallinen kaivosyhtiö ei ole kiinnostunut voitot kerättyään paikan kunnostuksesta - jos se edes on rahalla mahdollista tehdä. Tästä on todisteet muista maista. Ainainen kuvittelu, että Suomessa kaikki on toisin, on lopetettava.

Esimerkki kaivosyhtiöstä

Lähimpänä uuden kaivoksen avaamista on oltu tiettävästi Kolarin Hannukaisessa, jonne Northland Resources -yhtiö on suunnitellut rautakaivosta. Avaaminen kuitenkin vähintään viivästyy, koska yritys on pahoissa rahoitusvaikeuksissa. Pohjois-Ruotsin Pajalassa uuden kaivoksen avannut yhtiö ilmoitti tarvitsevansa lisävaroja odotettua kalliimpaan kaivoshankkeeseensa, mutta ilmoitti epäonnistuneensa yrityksessään. Northland tiedotti keskeyttävänsä osakeannin, jonka tarkoituksena oli kerätä 1,6 miljardia kruunua, eli lähes 190 miljoonaa euroa. Yhtiön osakkeen arvo on laskenut jyrkästi ja kutistunut Oslon pörssissä lähes olemattomaksi. Yhtiö aikoo jatkaa neuvotteluja muun muassa investoijien ja luotonantajien kanssa löytääkseen ratkaisun.

Entä Itämeri

Suomessa avattiin viime vuonna kolme uutta kaivosta, mm. Raaheen. Laivakankaan kulta-uraanikaivoksen jätevesistä on jo saatu uutisia. Kaivos sai pysyvän luvan laskea jätevedet Perämereen, ne sisältävät arseenia ja syanidia ja niiden vuotuiseksi määräksi on arvioitu noin miljoona kuutiota. Näinkö Suomi suojelee Itämerta?

Tutkimus: Suomalaiset toivovat valtion perustavan kaivosyhtiöihin, mutta eivät luota oman maan viranomaisten valvontaan.

Vuonna 2012 tehty Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston kyselytutkimus paljasti, että tutkimukseen vastanneet noin tuhat Uudenmaan, Pohjois-Karjalan, Lapin sekä Kainuun maakuntien asukasta kannattivat voimakkaasti valtionyhtiön perustamista kaivosalalle. “Oli iso yllätys, että suomalaisilla on näin voimakas asenne, että luonnonvarojen omistajuus pitäisi olla kotimaisissa käsissä”, sanoo professori Rauno Sairinen Itä-Suomen yliopistosta.
Miksi tämä oli iso yllätys, eikö tämä olekaan meidän maamme?
Peräti kaksi kolmasosaa lappilaisista oli sitä mieltä, että Suomeen tulisi perustaa valtion oma kaivosyhtiö. Myös Kainuussa valtionyhtiö sai poikkeuksellisen paljon kannatusta.
Valtionyhtiön perustaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen asia. Talvivaara on osoittanut, ettei kotimainen luvitus ja valvonta toimi. Ulkomaiset yritykset ovat GTK:n antamin pohjatiedoin jo tyhjentämässä pajatsoa, kannattavimmat esiintymät on lahjoitettu pois. Lisäksi radioaktiivisuus- ja myrkkyongelmat olisivat samat, omisti yhtiön kuka tahansa.
Kysely paljasti myös sen, että usko ympäristölainsäädäntöön horjuu. Luottamus viranomaisten valvontaan on myös heikkoa. Varsinkin Kainuussa, jossa on koettu Talvivaaran kaivoksen ympäristöhaittoja jo vuosia, luottamus on vähissä.
“Epäilyt ja epäluulot ovat niin yleisiä, ettei tällaista tasoa voi yhteiskunnassa hyväksyä. Tässä muhivat konfliktit, mikä häiritsee kaivostoimintaa”, Sairinen varoittaa.
Eikö Sairisen tulisi ennemminkin olla huolissaan yhteiskuntarauhasta? Jos kansalaistoiminta törmää perusteltuihin epäilyihin virkamiesten lojaliteetin siirtymisestä kansainvälisen kaivostoiminnan puolelle, niin mitä siitä seuraa aikaisemmin niin lainkuuliaiselle kansalle?
Arvostelusta huolimatta suomalaiset pitävät kaivostoimintaa tarpeellisena Itä- ja Pohjois-Suomen elinvoimalle. “Samalla kannatetaan kaivostoiminnan voittojen vahvempaa verotusta ja lupaehtojen kiristämistä”, Sairinen korostaa.
Onkohan kaivostoiminnan kannattajille kerrottu kaivosten seurauksista niin, että heillä on ollut tarpeelliset luonnontieteelliset pohjatiedot.

Työllistäminen?

Toistakymmentä uutta kaivosta toisi vajaa 3 000 uutta työpaikkaa, valtaosa Lappiin. Mutta onko ainoa keino työllistyä oman maan hävittäminen - samalla tuhoten kestävät työpaikat?
Suomessa toimii nyt ennätykselliset 40-50 malminetsintää harjoittavaa organisaatiota. Yhtiöiden omistus on pääosin ulkomailla. Ne käyttivät malminetsintään viime vuonna yli 80 miljoonaa euroa - jolla kaiketi työllistettiin pääosin geologeja.
Uusia ammattilaisia kaivosalalle tarvitaan selvityksen mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana 5 600. Lukuun sisältyvät sekä uudet että korvaavat työntekijät. Tällä hetkellä kaivoksilla on arviolta noin 3 000 työntekijää.

Kaivos- vai louhintavero?

Nyt keskustellaan kaivosverosta. Veroa on kuitenkin turha sitoa voittoihin, sillä ne voidaan helposti siirtää muihin maihin. Sen sijaan louhintavero veisi houkuttelevuuden kaikkein köyhimmiltä esiintymiltä. Kaivosteollisuuden liikevaihto oli 2011 noin 1,5 miljardia euroa. Metallimalmikaivosten osuus siitä oli kaksi kolmasosaa. Onko meille kerrottu, paljonko voitosta jäi Suomeen?

Kultaa - ja uraania

Suomessa kaivetaan kultaa Kittilässä, Orivedellä, Huittisissa, Sodankylässä, Ilomantsissa ja Raahessa. Kulta esiintyy yleensä uraanin kanssa yhdessä. Aiheutetusta uraaniongelmasta ei ole viranomaisten taholta juuri puhuttu kuin vähätellen. Kuitenkin New Yorkin Blacksmith –instituutin mukaan alkuperäisestä radioaktiivisuudesta jää aina jätekasoihin n. 85%, riippumatta siitä, hyödyntääkö kaivosyhtiö millään tavalla uraania. Jätekasat ovat alttiina tuuli- ja vesieroosiolle, joten ne levittävät saastetta ympäristöön ja vesiin vuosituhansien ajan.