Tekniikka elämää palvelemaan

Kiven murskaamisessa syntyy suuria määriä pölyä, joka sisältää uraania ja sen tytäralkuaineita. Tämä pitkäikäisiä radioisotooppeja sisältävä aines voi kulkeutua tuulen mukana. Niin kauan kuin kaivosjätekasat ovat sään armoilla, niiden tuulieroosio voi olla merkittävää. Radonkaasua muodostuu jatkuvasti uraani 238:n hajoamistuotteen, torium 230:n hajotessa radiumin kautta radoniksi. Torium 230:n puoliintumisaika on 76 000 vuotta, joten se tuottaa radonkaasua tuhansia vuosia käytännössä samalla voimakkuudella.

Ellei uraaniesiintymää häiritä, suurin osa radonkaasusta jää kiven sisälle kunnes se hajoaa muiksi radioaktiivisiksi sivutuotteiksi. Peittämättömät tai vain kevyesti peitetyt kaivosjätteet aiheuttavat kuitenkin huomattavia radonpäästöjä.10km/h tuulessa radon voi kulkeutua 960 km neljässä päivässä, kovemmalla tuulella paljon kauemmas. Radonkaasu hajoaa useiksi muiksi kiinteiksi poloniumin, vismutin ja lyijyn radioaktiivisiksi isotoopeiksi, ennenkuin siitä lopulta tulee ei-radioaktiivista lyijy 206:ta. Nämä radonin radioaktiiviset tytäralkuaineet kerääntyvät viljelykasveihin, vesistöihin ja maaperään. Niiden kertymistä biosfääriin ja ruokaketjuumme ei tunneta tarkkaan.

Radonin tuottamat poloniumin kolme isotooppia ovat radioaktiivisuutensa lisäksi eräitä kaikkein myrkyllisimpiä luonnossa esiintyviä aineita. Lyijyn myrkyllisyys on hyvin dokumentoitu.

Radon on suuri syy uraaninkaivosten työntekijöiden kohonneeseen kehkosyöpäriskiin (4,5,6). Myös asunnoissa on todettu riskitason ylittäviä radonpitoisuuksia (29). Tietyillä alueilla kallioperän radonpäästöjä ei ehkä voi estää, mutta murskatut jätekivikasat tai hylätyt kaivokset voivat lisätä niitä huomattavasti antaessaan radonkaasulle uuden kulkutien. Bancroft/Haliburtonin alueella on todettu korkeita radonpitoisuuksia vanhojen kaivosten läheisyydessä sijaitsevissa asunnoissa (30).

Lähellä uraanikaivoksia pohja- ja pintavesi on usein saatunutta (31). Malminetsinnän loppuvaiheissa kallioon kairataan noin 2.5 – 5 cm läpimittaisia ja jopa 400 metriä syviä reikiä siellä, missä malmipitoisuudet ovat suurimmat. Näin syvä reikä lävistää melko varmasti vesisuonia päästäen vettä radioaktiivisiin kalliokerroksiin.

Uraanilla on useita myrkyllisiä ja radioaktiivisia vesiliukoisia yhdisteitä ja hajoamistuotteita. Halkeilleessa graniittiperuskalliossa, kuten on laita joissakin Ontarion uraaniesiintymissä, monet vesisuonet kohtaavat ja saastuminen leviää näin nopeasti laajalle alueelle.

Juomaveden uraani on turvarajan 0,02 mg/l ylittäessään myrkyllinen ensisijaisesti munuaisille, erityisesti niiden proksimaalitubuluksille (32). Uraani voi myös vaikuttaa haitallisesti hedelmällisyyteen, sikiön kasvuun ja synnytyksen jälkeiseen eloonjäämiseen (33). Se voi aiheuttaa epämuodostumia sikiöissä ja saattaa myös liittyä sukuelinten syöpiin. Elimistössä uraani kertyy luuhun ja voi siksi häiritä osteoblastien toimintaa, mahdollisesti lisäten luusyövän ja osteoporoosin vaaraa (32).

Kaivovedessä uraanin mukana esiintyy usein sen erittäin vaarallisia hajoamistuotteita kuten radiumia ja radonia (18). Näiden kaikkien yhteinen radioaktiivisuus saattaa heikentää veden käyttöominaisuuksia. Kaivoveden radon lisää merkittävästi asuntojen radonpitoisuutta (34).

Uraanikaivoksen ollessa toiminnassa pölyn hallinta ja uraanin rikastuslietteen tuottaminen saastuttaa suuria vesimääriä, joista sitten täytyy päästä eroon. Jäteliejualtaista voi tulla saasteita maaperään ja pohjaveteen, ja altaat voivat myös murtua päästäen massiivisia määriä radioaktiivista ainesta paikallisiin vesistöihin (35). Käytöstä poistetun Elliot Laken kaivoksen jätekasat oli radonpäästöjen estämiseksi peitetty vedellä, mikä on tavallinen toimenpide. Viimeaikainen kuivuus on suuresti vaikeuttanut tätä jätteiden säilytysmenetelmää. Niinpä jo 15 vuoden kuluessa tämäkin tuhanneksi vuodeksi suunniteltu turvajärjestelmä on alkanut pettää (36). Elliot Laken alueelle on varastoitu yli 100 miljoonaa tonnia uraanin louhosjätettä (37).

Kuivat uraanin louhintajätekasat ovat alttiina tuuli- ja vesieroosiolle. Puiden juuret ja kasvit ottavat tätä radioaktiivista ainesta sitä usein myös rikastaen (38,39). Useat eliöt, kuten linnut, hyönteiset, hiiret, kauriit jne., taas vuorollaan syövät näitä levittäen sitten radioktiivisia jätteitä ulosteissaan ja lopulta raatojensakin kautta. Juuristosta radon kulkeutuu myös kasvien lehtiin ja sitä kautta ilmaan.

Ontariossa lähellä Bancroftia ja Haliburtonia on noin 5 miljoonaa tonnia uraanikaivosjätteitä. Suuri osa tästä tulee ennen vuotta 1977 lopetetuista kaivoksista eikä siten kuulu sen paremmin liittovaltion kuin osavaltionkaan hallinnon piiriin (40). Vuonna 1977 Kanadan liittovaltio perusti Atomic Energy Control Boardin (AECB), jonka myöhemmin the Canadian Nuclear Safety Committee (CNSC) korvasi. Uraanikaivoksista tuli näin liittovaltion hallinnon alaisia, kun siihen asti ne olivat olleet paikallishallinnon vastuulla. Tämän hallinnollisen muutoksen seurauksena liitto- ja osavaltioviranomaiset ovat juuttuneet oikeudelliseen kiistaan näistä vanhoista kaivosjätteistä. Canadian Institute for Radiation Safety-järjestön(CAIRS) mukaan tästä on seurannut, että monista kaivos-jätepaikoista ei ole rittävällä tavalla tavalla huolehdittu, niin että ne olisivat tulleet turvallisiksi (40).

Tonneittain radioaktiivista kiveä makaa siellä täällä ilman suojaa valuttaen saastuttavia aineita ja päästäen radonkaasua, tuulenkin vielä kuljettaessa pölyä. Myös suoja-aidat ja varoitusmerkinnät rappeutuvat ja aluetta käytetään yhä enemmän metsästykseen, retkeilyyn ja virkistykseen. On mahdollista, että merkitsemättömiltä alueilta maa-ainesta otetaan täytemaaksi rakennustyömaille.

Millaisen riskin nämä kaivosjätteet muodostavat? CAIRSin tutkimuksen mukaan henkilö, joka kävelee päivittäin tunnin tyypillisen jätekasan päällä, saa vuositasolla gammasäteilyä keskimäärin 0.73 mSv (41), tämä lisänä saamaamme keskimääräiseen noin 1.0 mSv/v gammataustasäteilyyn. On syytä huomata, että kun henkilön säteilyaltistuksen kaksinkertaistus yleensä kkaksinkertaistaa hänen syöpäriskinsä, lisäksi kaivosjätealueen lähellä henkilö altistuu tavallista korkeammille radonpitoisuuksille.

Jos talo rakennettaisiin kaivosjätteen päälle tai jos merkittäviä määriä radioaktiivista täytemaata käytettäisiin talon lähellä tai sekoitettaisiin talon betonivaluihin ja henkilö tai perhe viettäisi päivittäin 8 - 24 tuntia talossaan, heidän säteilyannoksensa voisi olla varsin merkittävä.

Se saattaisi hyvin ylittää yleisesti suositellun taustasäteilyn vuosittaisylärajan 1,0 mSv (8). (Edelläesitetyn arvion mukaisesti henkilön vuosittainen säteilyannos voisi olla jopa 0.73mSvx24 = 17.52 mSv). Saastuneen aineksen käyttö rakennusmateriaalina on ollut ongelma Bancroftin seudun lisäksi myös Ellit Lakessa sekä Port Hopessa, jossa on erittäin radioaktiivisia materiaaleja käsittelevä uraanin konvertointilaitos, ja samoin on laita USA:ssa Navajoalueella, jossa on aikoinaan ollut intensiivistä uraanikaivostoimintaa (42).

 

Ydinvoimateollisuuden aiheuttamien suoranaisten terveyshaittojen ohella suurin terveysuhka lienee kuitenkin uraanin ja plutoniumin käyttö ydinaseissa. Kylmän sodan päätyttyä ydinsodan uhkaan on alettu suhtautua välinpitämättömästi, vaikka tämä uhka ehkä onkin suurempi kuin koskaan.

Hyvin monet valtiot ovat allekirjoittaneet vuonna 1970 voimaan tulleen ydinsulkusopimuksen.  Kuitenkin vain harvat valtiot ovat luopuneet ydinaseistaan. Niinpä tälläkin hetkellä tuhansia ydinaseita on käyttövalmiina ympäri maailman, näistä useimmat Yhdysvaltojen ja Venäjän hallinnassa. Pitkäaikaiset aluekiistat, kuten Pakistanin ja Intian välillä, heimo- tai uskonnoliset riidat kuten Talibanin tai Al-Qaidan Pakistanissa ja Afganistanissa aiheuttamat, arabimaiden ja Israelin välinen konflikti tai jokin muu monista paikallisista konflikteista saattaa kuitenkin eskaloitua nopeasti täysimittaiseksi ydinsodaksi. Kuitenkin  jo rajoitetustakin ydinsodasta koituisi tuhoisia seurauksia koko ihmiskunnalle. Ydinasearsenaalien valmiustilan takia  inhimillinen tai tietokonevirhe voi aloittaa ydinsodan vahingossa, ydinsota voisi mahdollisesti puhjeta myös terroristi-iskun aiheuttaman sekaannuksen takia.

Ydinsota muodostaa äärimmäisen terveysuhan (73). Ei lintu- tai tavallinen influenssa, ei ebola-virus, ei kolera, ei AIDS eikä mikään luonnononnettomuus kuten maanjäristykset tai tsunamit pysty tuhoamaan ihmiskuntaa yhtä paljn niin lyhyessä ajassa kuin ydinsota.

Ydinaseet liittyvät erottamattomasti ydinvoimateollisuuteen. Ydinvoimateollisuuden sivutuotteina plutoniumia, rikastettua uraania ja tritiumia on helposti saatavilla, ja ydinvoiman leviämisen takia myös epävakaat hallitukset ja terroristit saattaisivat saada haltuunsa näitä ydinaseiden valmistuksessa tarvittavia aineita.

Johtopäätökset

Ydinvoimasyklin jokaisella vaiheella on merkittäviä terveysvaikutuksia alkan uraanmalmin louhinnasta ja käsittelystä ja uraanin väkevöinnistä aina ydinvoimalaitosten toimintaan saakka, puhumattakaan käytetyn ydinpolttoaineen yhä ratkaisemattomasta loppusijoitusongelmasta. Vaikka on yleisesti hyväksytty, ettei säteilyaltistukselle ole olemassa mitään turvallista kynnysarvoa, ei ydinvoimaloiden matalatasoisten radioaktiivisten päästöjen ole katsottu olevan haitallista terveydelle. Lukuisat kahden viime vuosikymmenen aikana tehdyt tutkimukset ovat kuitenkin tuoneet esiin huolestuttavia yhteyksiä matalatasoisen säteilyaltistuksen ja eräiden vakavien tautien, kuten lasten leukemian esiintymisen välillä. Minkä tahansa yksittäisen  mahdollisen syy-yhteyden osoittavan tutkimustuloksen voidaan luonnollisestikin epäillä johtuvan pelkästä sattumasta, mutta monissa tutkimuksissa saatujen, erityisesti lasten leukemiaa koskevien löydösten yhtäpitävyys  on hyvin huolestuttavaa. Näiden uusien tutkimustulosten antaman vahvan näytön tulisi yhdessä syövän ja säteilyn yhteyttä koskevan ja aiemmin kootun tiedon kanssa havahduttaa terveydenhuollosta vastaavat viranomaiset ja päätöksentekijät.

Ympäristössämme on lukemattomia uusia karsinogeenejä. Kun säteilyn ja syövän yhteyttä alettiin tutkia, monia näistä ei vielä ollut olemassa. Tunnemme huonosti säteilyn ja näiden karsinogeenien yhteisvaikutuksen.   Ydinvoimateollisuuden Ontarion väestölle aiheuttama ylimääräinen säteilyaltistus muodostaa terveysuhan, jonka suurutta on mahdotonta arvioida.

Säteilyaltistuksen ja syövän välinen yhteys on tullut yhä ilmeisemmäksi, ja altistuksen mekanismit tunnetaan yhä paremmin myös solutasolla. Olemme kuitenkin vielä kaukana säteilyaltistuksen geneettisten ja sukupolvien  yli ulottuvien vaikutusten täydellisestä tuntemuksesta.  Suuri osa tuottamistamme pitkäikäisistä radioaktiivisista jätteistä on käytännöllisesti katsoen ikuisia jääden pysyvästi ympäristöömme.

Miljoonat tonnit uraanintuotannossa syntynyttä radioaktiivista kaivosjätettä sekä tuhannet tonnit reaktorijätettä muodostavat suunnattoman terveysuhan, puhumattakaan jonkin onnettomuuden tai reaktoriytimen sulamisesta johtuvan katastrofaalisen radioaktiivisen hiukkaspäästön aiheuttamasta uhasta koko ympäristöllemme. Vaikka köyhdytettykin uraani on edelleenkin merkittävän radioaktiivista, sitä on monien vuosien ajan käytetty ammuksissa eri konfliktialueilla altistaen näin myös maiden siviiliväestöt radioaktiivisille jäämille. Lisäksi nämä radiokatiiviset jäämät leviävät aikaa myöten ympäri maapallon.

Jo nyt ikääntyvä väestö ja syöpätautien yleistyminen kuormittavat Kanadan terveydenhoitojärjestelmää. Näinollen kaikkea, mikä on omiaan lisäämään sairastuvuutta ja siten hoitotaakkaa, on vältettävä. Tämän ohella meidän kaikkien kanadalaisten pitäisi harkita uudelleen, onko järkevää sijoittaa valtavin määrin verovaroja uusiin ja ikääntyviinkin ydinreaktoreihin, kun tarjolla on turvallisempaa ja puhtaampaa energiaa. Ydinvoimaan käytettävät varat olisi parempi sijoittaa esimerkiksi terveydenhoitoon ja erilaisiin sosiaaliohjelmiin sekä koulutukseen, samoin kuin uusiutuvan energian tuotannon kehittämiseen.

Lääkäreinä tehtävänämme on ylläpitää ja edistää Ontarion asukkaiden terveyttä. Tähän raporttiin kokoamamme aineisto  on omiaan herättämään suurta huolta, paitsi ydinvoimateollisuuden eri vaiheisin suoraan liittyvien riskien takia, niin myös sen takia, että myös Tsernobylin kaltaiset katastrofaaliset onnettomuudet ovat mahdollisia. Paitsi että ydinvoimateollisuus aiheuttaa pysyvää vahinkoa ympäristölle se edistää omalta osaltaan myöskin joukkotuhoaseiden leviämistä.

Lähteet: