Suomen ydinvoimahankkeet

Gordon Edwardsin vierailu Suomeen tammikuussa 2010

Toimittanut Marjatta Näätänen

Kanadalainen matematiikan ja fysiikan professori Gordon Edwards (Montrealin Vanier College) on Canadian Coalition for Nuclear Responsibility -järjestön puheenjohtaja. Hän on kansainvälisesti arvostettu uraanivoiman asiantuntija, joka on tutkinut ydinvoiman tuotantoketjua kokonaisuutena ja toiminut maansa hallituksen ydinvoima-asiantuntijana.

Gordon Edwards vieraili Suomessa tammikuussa 2010 tutustumassa maamme uraanivoimahankkeisiin, luennoi yleisötilaisuuksissa, tapasi kuntien edustajia ja kansanedustajia sekä vieraili Loviisan ydinvoimalassa sen johdon vieraana.

Edwardsia kiinnostavat kaikki ydinpolttoainekiertoon liittyvät vaiheet uraanin louhinnasta korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoittamiseen. Hän on perehtynyt myös ydinvoiman ja ydinaseiden väliseen yhteyteen.

Edwards on huolestunut ilmastokysymyksestä. Hän perustelee, ettei ydinvoima ole ratkaisu ilmaston muutokseen jo yksistään siitäkään syystä, että  sen osuus maailman kaupallisesta ergiasta on kovin pieni, noin 6%. Lisäksi sen rakentaminen on hyvin kallista ja hidasta, joten sen osuus voi kasvaa vain muutaman prosentin. Suomen vierailunsa tuloksena Edwards esitti seuraavia arvioita ja kysymyksiä suomalaisille:

Suomen ydinvoimauhkapeli

Suomen nykyinen hallitus näyttää pitävän ydinvoimaa Suomen taloudellisen vaurauden keskeisenä toivona - ehkä se nähdään Nokian ihmeellisen voittokulun luonnollisena jatkajana. Kuten muutamat Kanadan hallitukset - esimerkiksi Saskachewanin -  Suomen hallitus näyttää ajattelevan, että
uraanienergiatoiminnan kaikkien vaiheiden (uraanin louhinta, ydinreaktorit, radioaktiivisen jätteen varastointi) tulisi sijaita Suomessa, ja että suomalaisten tulisi ottaa irti hyöty siitä globaalista ydinenergian renesanssista, joka, niin  meille on kerrottu, on “juuri nurkan takana”.

Kuitenkaan ydinvoiman renesanssi ei ole tähän mennessä toteutunut alkuunkaan siinä mittakaavassa kuin ennakoitiin vain muutama vuosi sitten. Pohjois-Amerikassa on peruttu monia uusia ydinvoimaprojekteja ja monet ovat viivästyneet.

Kanadassa, joka on maailman suurin uraanintuottaja ja viejä, kaksi kymmenestä provinssista on lopullisesti kieltänyt uraaninlouhinnan ikuisiksi ajoiksi.

Quebecissä, mistä Edwards on kotoisin, lääkärit ovat uhanneet erota ellei Quebecin hallitus kiellä uraaninlouhintaa provinssissa. Lääkärien kanta perustuu huoleen väestön ja työläisten terveydestä.

Ontariossa, missä on 20 reaktoria, on kolme uutta peruutettu, vaikka ne julkistettiin vain kolme vuotta sitten, ja kaksi muuta uutta voimalahanketta on lykätty epämääräiseen tulevaisuuteen.

Energiatutkimukset näyttävät yhä selvemmin, ettei ydinenergia voi mitenkään ratkaista ilmasto-ongelmaa ja että se voi vain vähän edesauttaa seuraavien 40 vuoden aikana. Nämä näkökohdat vievät pohjan koko ydinenergiateollisuuden pääväitteeltä ydinenergian valtavasta renesanssista.

Jos hallitus täällä Suomessa on todellakin ryhtymässä uhkapeliin ydinvoiman menestyksen suhteen panoksenaan Suomen tulevaisuus, on mielestäni kaikkien suomalaisten oltava huolissaan, ei vain yksittäisistä projekteista, vaan koko prosessista.

Jokaista on informoitu ydinvoiman ja uraanikaivosten eduista, mutta useimmilla ei ole kylliksi tietoa niiden pitkän aikavälin haitoista. Käydessäni suomalaisissa kunnissa viime päivinä on tullut erittäin selväksi, että näihin asioihin liittyy todellinen yleisön koulutuksen tarve.

Tällä hetkellä vajavainen ymmärrys aiheuttaa pngelmia yhteisöissä, jotka jakautuvat syvästi ja katkerasti silloin kun niiden tulisi yhdistyä enemmän kuin koskaan ymmärtääkseen mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan kaikkien hyödyksi.

Reviews on Environmental Health, Vol.20,, No 3, 2005. Exposure Pathways and Heath Effects Associated with Chemical and Radiological Toxicity of natural Uranium: A Review

Suomen vierailullaan Gordon Edwards kysyi:

Miksi maailman asiantuntevimmat finanssipiirit, vakuutusyhtiöt ja pankkiirit, ovat haluttomia sijoittamaan ydinvoimaan, ellei siihen saada mittavia julkisia tukia?

Miksi ydinvoian rakentamiseen liittyy yhä niin paljon rakennusvirheitä, valtavia kustannusarvion ylityksiä, ratkaisemattomia turvallisuusongelmia, kuten Olkiluodon uuden, rakenteilla olevan reaktorin riesana on ollut?

Miksi USA on yrittänyt 8 kertaa rakentaa maanalaista jälkisijoituspaikkaa korkeasti radioaktiiviselle ydinjätteelle, ja on epäonnistunut 8 kertaa, vaikka siihen on kulutettu kymmeniä miljardeja dollareita?

Mitä Suomi tulee tekemään valtavalle määrälle radioaktiivista hiekkaa, joka jää uraanikaivoksista; hiekkaa, joka sisältää paljon myrkyllisempiä radioaktiivisia ainetta kuin uraani, jonka kaivosfirma ottaa?

Mikä on täsmällinen teknologia ja kustannusarvio ydinvoimarakennelmien radioaktiivisten osien purkamiselle, ja minne tuhannet radioaktiivisen jätteen kuormat varastoidaan?

Mitä vakuuksia Suomen kunnilla on siitä, ettei niille jää ikuista taakkaa matala- ja keskitason radioaktiivisesta jätteestä ja saastuneista laitteista, jotka ydinvoimayksikkö tuottaa ja jotka säilyvät vaarallisina tuhansien vuosien ajan?

Keitä uuden ydinvoimalan rakentaminen Suomeen oikeasti hyödyttää? Mitä vaikutuksia ydinvoiman säteilyllä on terveyteen?