Kannattaako kaikki kaivaa nyt?

Kaivosten ongelmat paisuvat ja valvonta ontuu.

Helsingin Sanomat julkaisi 20.9.2002 mm. seuraavat kaivostoimintaa koskevat otteet valtiontalouden tarkastusviraston raportista:

”Alueellisille ympäristökeskuksille ei ole annettu ohjeita valvonnan sisällöstä ja valvontasuunnitelmien laatiminen on jäänyt keskusten omien päätösten varaan. Tämä on johtanut huomattaviin eroihin eri ympäristökeskusten lupapäätöksissä sekä päästö- ja valvontamääräysten tiukkuudessa”… ”Alueelliset erot näkyvät esimerkiksi päästömittauksissa, sillä eri ympäristökeskukset vaativat samantyyppisiltä laitoksilta kontrollimittauksia huomattavalla 1 – 5 vuoden vaihteluvälillä. Tarkastuksessa havaittiin myös, että viranomaisilla ja luvanhakijoilla on usein näkemyseroja
mittaamis- ja laskentatavoista.”

Kaivosyhtiöille oli siis jätetty jokseenkin vapaat kädet. Olisi voinut ennakoida, että tästä syntyy suuria ongelmia. Näin onkin käynyt, todellisuuttamme nyt kymmenen vuotta myöhemmin ovat Pahtavaara, Talvivaara, Kevitsa, Orivesi, Raahen
Laivakangas, Kuusamon Juomasuon koelouhos jne., kaikkine ongelmineen.

Ovatko viranomaiset nyt selkiyttäneet menettelytapoja?
Kuusamossa pidettiin 13.9.2012 seminaari, jonka aihe oli kaivokset ja ympäristö Pohjois-Suomessa. Seminaarin pääjärjestäjä oli ProAgria Oulun Kalatalouskeskus. Erittäin kriittisiä osallistujia oli seminaarin maksullisuudesta huolimatta satakunta. Puheenjohtajana toiminut maaherra Eino Siuruainen mainitsi, että media esittää usein yhden mallin, nyt se on, että kaivostoiminta pelastaa syrjäseudut ja eri intressit voidaan sovittaa yhteen. Ympäristöministeriön kansliapäällikön Hannele Pokan mukaan kiinalaiset ovat ostamassa mineraaleja ja Suomen pitoisuudet tonnia kohden ovat vaatimattomia, joten louhokset ovat yleensä suuria. Resurssipulan takia viranomaiset joutuvat luottamaan siihen, mitä toiminnanharjoittaja esittää.

Usein mainittiin Rambollin tekemä Talvivaaran ympäristövaikutusten arviointi eli YVA. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ylitarkastajalta Heikki Kovalaiselta tiukattiin, miten mm. Talvivaaran ja Raahen kaivosten päästötilanne on mahdollinen, ovatko viranomaiset toimineet lain mukaisesti ja ovatko uhkasakot riittävä keino. Vastaus oli, että lupapäätökset on tehty käytettävissä olevien, ts. toiminnanharjoittajan ja sen palkkaaman konsultin, antamien tietojen perusteella ja nopealla aikataululla pienin resurssein.

Yleisö epäili konsulttien pätevyyttä ja riippumattomuutta ja YVA-selvitysten riittävyyttä. Ulkomaisiinkin tuloksiin voisi perehtyä, eikä vain kuulla, mitä mieltä toiminnanharjoittaja ja konsultti ovat. Talvivaaran luontoon päästämät kemialliset aineet kiinnostivat, mm. asbestin EU:n normit ylittyvät 200-kertaisesti. Kysyttiin, onko Kainuun ELY-keskuksella omat ohjeet, kun Talvivaarasta on tehty neljän vuoden aikana useita tutkintapyyntöjä ja kaivos ei ole lähelläkään luvanvaraista kuntoa. Virheellisiä tietoja on annettu, aiheutettu vaaraa, viranomaisten kehotuksista ei ole välitetty. Ruotsissa on tällaisessa tapauksessa keskeytetty laitoksen toiminta. Vastuu Talvivaarasta on vastauksen mukaan paikallisella viranomaisella.

Yleisö halusi julkiset tiedot heti verkkoon nähtäväksi ja kysyi, kuka tekee ratkaisevat päätökset. Vastattiin, että pohjoisessa on monia asiantuntijoita. Kysyttiin, miten pääsee lupaprosessiin lausunnonantajien listalle. Vastattiin, että tulee ottaa yhteys Aluehallintovirastoon (AVI) ja antaa sinne vinkki.

Kysyttiin, onko Kuusamon Juomasuon kairauksilla tarvittavat luvat, mutta kukaan asiantuntijoista ei vastannut. Eräs kyselijä valitti Suomen korruptoitunutta virkamieskulttuuria ja siellä vallitsevaa painostusta.

Mika Flöjt kertoi, että selvä enemmistö asukkaista on täysin vastaan Kuusamon kulta-uraani kaivossuunnitelmia ja että tärkeimmät tahot on jätetty pois asukaskyselystä.

Kyseltiin kaivoksista uraanipitoisella maalla ja muistutettiin jo etsinnän kairausten voivan saastuttaa pohjavesiä, koska uraani on vesiliukoista. Myös radonista vaikenemista ihmeteltiin. Alkuperäisestä radioaktiivisuudesta jää n. 85% jätehiekkakasoihin, otettiin uraani ”talteen” tai ei. Tämä on Blacksmith Instituutin arvio (www.worstpolluted.org/projects_reports/display/62) Esitelmöitsijöillä ei ollut tämän alan asiantuntemusta.

Kuusamon kulta-uraanikaivoksia Oulangan, Kitkajoen ja Rukan maisemiin ajava Dragon Mining toimii projektipäällikkönsä Matti Pulkkisen mielestä vain lakien ja asetusten mukaan. (Emoyhtiön verkkosivujen mukaan yhtiö edistää Kuusamon kulta-uraanihanketta ”aggressiivisesti”.) Seminaarissa huomautettiin, että Kuusamo on aivan poikkeuksellisen rikas alue Suomen luonnossa, kalastus on Oulun läänin vahvinta, matkailuosaaminen ja kielitaito kehittynyttä. Alueen luonnonrikkaus on turvattava myös tuleville sukupolville, kyseessä on imagon ja tulevaisuuden kehittäminen tai tuhoaminen. Mika Flöjt kertoi, että Outokumpu ei aikoinaan kertonut uraanipitoisuudesta Dragon Miningin ostamilla valtauksilla. Kaivoshanke
ei ole lain mukainen, se olisi pitänyt käsitellä uraaniasetuksen mukaan. Se on myös Århusin sopimuksen vastainen, eikä kunnioita paikallisten asukkaiden oikeuksia; keskeisiä tietoja on pimitetty. YVA:n ei tulisi olla menossa ollenkaan hankkeen lainvastaisuuden takia, eikä Suomi ole oikeusvaltio, jos hanke etenee. Vastaukseksi Pokka ilmoitti, ettei hän mene toisen ministeriön tontille.

Kysymykseen, kaivetaanko kaikki nyt vai pitäisikö jättää jotain tulevillekin sukupolville ei kukaan asiantuntijoista vastannut. TUKES on uusi kaivosviranomainen ja Rovaniemellä on 10 henkeä luvittamassa kaivoksia. TUKES:in edustajana oli kaivosyli-insinööri Terho Liikamaa. Hänen mielestään malmin etsinnässä ympäristövaikutukset ovat pieniä ja häviäviä. Valtioneuvosto tekee ratkaisun uraanin ja toriumin tuottamisesta. Uraaniasetusta koskevaan kysymykseen Liikamaa ei vastannut.

Puheenjohtajana toiminut maaherra Eino Siuruainen kertoi, että Itävallassa on instituutti, joka pyrkii äänettömän osapuolen, luonnon, todelliseen mukaanottoon. Hän kertoi myös, että mannerjään sulamisen takia on Koillisväylästä tulossa tärkeä liikenneväylä ja että suomalaisten tulisi olla aktiivisia.

Eräs osallistuja kertoi, ettei viranomaisilla ole halua toimia ympäristön hyväksi ja että Pohjois-Suomen AVI:n toiminta on täysin holtitonta. Valittajille jätetään vastuu virkamiesten toimien huonoista seurauksista.
YVA:n tilaajaksi pitäisi saada puolueeton taho. Pokka vastasi, että lain mukaan toiminnanharjoittajalla on vastuu, tätä ei voi lykätä virkamiehille.

YVA-konsultti kuvasi YVA:aa oppimisprosessiksi. YVA –kuulemiset koskevat vain ympäristöä, ei elinkeinojen yhteensovittamista. Kainuun ELY -keskuksen edustaja Marja Liisa Räisänen kertoi, ettei kaloihin kerry raskasmetalleja, ja sai heti yleisöstä kehotuksen tutustua alan julkaisuihin. Kaikki alustajat eivät valitettavasti ole halunneet antaa kalvojaan julkisuuteen.

Seminaarissa sai masentavan vaikutelman, ettei valtiontalouden tarkastusviraston vuonna 2002 mainitsemiin ongelmiin ole kiinnitetty lainkaan huomiota, vaan sama meno jatkuu. Valvonta jää suurelta osin yksityisten kansalaisten aktiivisuuden varaan.

Marjatta Näätänen