Kultaa ja uraania Lapista

AREVA aloitti viime vuosikymmenen puolivälissä laajamittaisen uraanin­etsin­nän Suomessa. Kun uraanikaivoshankkeet maamme eteläosissa kohtasivat varsin voimakasta vastarintaa, AREVA päätti keskittää malminetsintänsä Suomen itä- ja pohjoisosien har­vemmin asutetuille alueille. Malminetsintä johtikin siellä nopeasti valtausvarauksiin, jotka AREVA kuitenkin toissa vuonna myi kanadalaiselle kaivos­yhtiölle Mawson Resources Ltd:lle tullen samalla n. 20%  osuudella yhdeksi yhtiön pääosakkaista.

Viime vuoden joulukuussa Mawson puolestaan myi valtaosan näistä AREVAlta ostamistaan uraani­valtauksista toiselle kanadalaisyhtiölle European Uranium Resources Ltd:lle, pitäen kuitenkin itsellään reilut 100 neliökilometriä kattavat Rompas-Rajapalojen valtaukset Ylitorniolla. Sittemmin Mawson on jättänyt uusia valtaushakemuksia yli 600 neliökilometrin edestä kasvattaen potentiaalisen kaivosalueen yli 700 neliökilometrin suuruiseksi.

Mawson ilmeisestikin pyrkii aloittamaan kaivostoiminnan alueella, sillä Rompaksen näytteistä on uraanin ohella todettu myös erittäin suuria kultapitoisuuksia (Mawsonin mukaan “bonanza grade gold mineralization”), ja uraaniprojektit myytyään Mawson näyttäisikin keskittyvän ensisijaisesti kultakaivostoimintaan. Kaivosinsinööri John Nebocatin Mawsonille laatiman laajan selvityksen (NI 43-101 Technical Report 2. elokuuta 2012) mukaan Rompaksen näytteiden kulta- ja uraanipitoisuudet kuitenkin korreloivat varsin vahvasti sisältäen tyypillisesti 20 – 40 grammaa uraania yhtä kulta­grammaa kohden. Niinpä eräitä näytteitä ei niiden korkean radioaktiivisuuden takia voitu analysoida Mawsonin yleensä käyttämässä ruotsalaisessa laboratoriossa, vaan ne täytyi lähettää kanadalaiseen erikoislaboratorioon tutkittaviksi.

Vaikka Rompaksen malmi siis sisältääkin uraania paljon enemmän kuin kultaa, niin nykyisillä hintasuhteilla saatavan uraanin arvo olisi vain 4 – 8 prosenttia kullan arvosta. Näin ollen mahdollisesti avattava kaivos olisi ensisijaisesti todellakin kultakaivos, joskin myös uraanin talteenotto olisi ilmeisen kannattavaa. Kultamalmin suuri uraanipitoisuus muodostaa kuitenkin vaka­van ympäristöongelman. Sillä aivan siitä riippumatta otetaanko malmin sisältämä uraani talteen vai ei, niin jokaista saatua kultatonnia kohden syntyy parin terabecquerelin edestä radioaktiivista kaivosjätettä. Tällaisen aktiivisuusmäärän hallinta ei ole aivan ongel­matonta.

Niinpä yhden kultatonnin vuosituotannolla ilmakehään vapautuisi päivittäin pelkästään radioaktiivista radonkaasua varovaisestikin arvioiden yli kolmensadan megabecquerelin verran, sillä jalokaasuna radonin talteenotto on käytännössä mahdotonta. (Radioaktiivisuuden määrän yksikkö on becquerel eli yksi radioaktiivinen hajoaminen sekunnissa, joten megabecquerel tarkoittaa miljoonaa ja terabecquerel biljoonaa radioaktiivista hajoamista sekunnissa.) Radon tosin yleensä hajaantuu melko nopeasti ilmavirtausten mukana, mutta näin suuret radonmäärät muodostavat joka tapauksessa merkittävän työsuojeluongelman tulevan kaivoksen ja rikastamon työntekijöille.

Tapani Kuusalo
fil. tri

Kirjoitus on julkaistu muokattuna Lapin Kansassa 17.10.2012.

Hakusanoja: Mawson, Rompas, Rajapalot, radon, kultakaivos, kulta-uraani, työsuojelu.