Saksan ydinjätteen loppusijoitus Suomeen?

Saksalainen energiajätti E.ON on suurosakas Fennovoimassa, joka toimi Troijan hevosena E.ON:n Suomeen tulolle. Asiaan liittyy muutakin kuin vain reaktorin rakentaminen ja sähkön myyminen Suomen ulkopuolelle.

Saksalaisille olisi suuri etu, että reaktorin polttoainejätteet jäisivät loppusijoitettavaksi Suomeen ilman ikäviä kuljetuksia ja mahdollisia voimakkaita mielenosoituksia Saksassa. Mutta on vielä paljon suurempiakin asioita. Näistä kirjoitti Capital -lehti jo 1.12.2006. Tässä yhteenvetoa Capital-lehden kirjoituksesta:

Saksassa on jo kauan mietitty, minne saisi Saksan alunperin 19 ydinvoimalaitoksen korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitetuksi. Ideana on, että “tarvitsemme loppusijoituspaikan, mutta mieluummin ei minun lähelleni”.

Monet pitävät parhaana Gorlebenin suolakaivosta Ala-Saksissa. Tämä herättää - kuten arvata saattaa - vastustusta toisissa. Vaihtoehtoina Gorlebenille on muita pohjoissaksalaisia suolakaivoksia, mutta on myös puhuttu Schwäbische-Albin vuoriston savikerrostumista.

Geologisten tutkimusten mukaan Gorlebenin suolamuodostuma on sopiva loppusijoituspaikka käytetyt polttoainesauvat sisältäville Castor-astioille. Liittovaltio on jo investoinut sinne yli 2 miljardia euroa.

Ehkä kuitenkin jossain olisi paikkakunta, joka sopisi ydinhaudaksi vielä paremmin. Sellaisen löytämiseksi pitäisi vuosikymmenien ajan kaivella yhä uusia reikiä ympäri maata ja maksella miljardeittain euroja geologisista tutkimuksista. Maailmanlaajuiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että vuorisuola on sopiva isäntäkivilaji, todennäköisesti jopa turvallisempi kuin savi tai graniitti.

Loppusijoitus Gorlebenin suolakerrostumaan on siis ekologisesti ja taloudellisesti mielekäs - mutta se on poliittisesti mitä suurimmassa määrin epäsuosittu. E.ON-energiayhtiön johtaja Wulf Bernotat on kuvaillut tilannetta: “Suuriäänisten protestimaakareiden refleksinomaista vastarinta-asennetta vastaan ei ydinvoima-asiassa ole mitään mahdollisuutta voittaa.”

Tämän ongelman ratkaisulla on Capital-lehden kirjoituksen mukaan nimi: Olkiluoto. Lehti kirjoitti siis jo vuonna 2006, että tälle harvaan asutulle seudulle Pohjois-Suomeen on Helsingin hallitus parhaillaan rakentamassa kansallista loppusijoitusvarastoaan. Paikalliset asukkaat kannattavat hanketta täysin rinnoin - he toivovat rakenteellisesti heikolle alueelleen taloudellista kasvua ja työpaikkoja. Miksei sinne voisi turvallisesti sijoittaa myös Saksan atomijätettä, kun siitä maksetaan asiallinen hinta?

Olkiluotoa voisi ajatella myös kaikkien EU-valtioiden yhteisenä keskitettynä loppuvarastona, jollaista aikaisempi EU-energiakomissaari Loyola de Palacio jo vuosia sitten peräänkuulutti - ei kylläkään julkisesti. Brysselin komission teettämä EU-kysely on osoittanut, että Suomi kuuluu yhteisön ydinvoimamyönteisimpiin maihin: sen mukaan kannattaa 58
prosenttia suomalaisista ydinvoiman käyttöä “täysin” - Saksassa ja samalla keskimäärin EU:ssa vastaava luku on 38 prosenttia. (Eurobarometer 227, “Radioaktive Abfälle”, Juni 2005).

Myös silmäys Alankomaihin on valaiseva. Siellä hallitus ei edes etsi loppusijoituspaikkaa omasta maasta. Se vain
ylläpitää Borsselen ydinvoimalan yhteydessä välivarastoa, jossa atomijätettä on tarkoitus säilyttää vielä 100 vuoden ajan. Siihen mennessä – näin Den Haagissa kaikessa hiljaisuudessa laskelmoidaan – EU on ajat sitten sopinut keskitetystä loppuvarastosta, jatkaa lehti.

Marjatta Näätänen

Kirjallisuutta:
Endlagerung radioaktiver Abfälle in Deutschland [Radioaktiivisten jätteiden loppuvarastointi Saksassa] , BGR, Hannover/Berlin, August 2006.
Wirtsgesteine im Vergleich [Isäntäkivilajit vertailussa], U.Kleemann, atw, Dezember 2005.